Kaksi valokuvatyöpajaa Kroatiassa kesällä 2015

Valokuvaaja Jussi Aallon ohjaama työpaja Dubrovnikissa, Kroatiassa 10.-17.6.2015 ja 15.-22.8.2015. Kurssit ovat keskenään samansisältöiset. Pääsyvaatimuksena toimiva digikamera ja innostus tilannekuvaukseen. Kurssipaketin hintaan sisältyvät matkat, majoitus, opetus sekä retkiä.

Nimenomaan Balkanin-matkoillaan 1920-luvulla Sakari Pälsi kypsytteli taitojaan valokuvata ihmisiä erilaisissa, yllättävissä tilanteissa. Nämä ajatuksensa ja ohjeita kamerankäyttäjille hän kokosi kirjaksi ”Näppäilkää hyviä kuvia – Käsivaraisen pikavalokuvauksen opas”, joka julkaistiin vuonna 1930 (Otava).

Lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet verkossa: http://www.luova.fi/Palsi.

Jussi Aalto on Sakari Pälsi näppäili hyviä kuvia -valokuvakirjan (1985) tekijä ja Sakari Pälsin hallituksen jäsen.

Sakari Pälsin elävät kuvat: elokuvaseminaari lauantaina 25.4.2015

Seminaaripäivä alkaa klo 10.00 elokuvateatteri Orionissa, Eerikinkatu 15, Helsinki.

Dokumenttielokuvaajanakin tunnetun Sakari Pälsin elämää ja elokuvia ovat valottamassa tunnetut kansatieteilijät, orientalistit sekä elokuvantekijät ja elokuvatutkijat Jukka Relas, Jouko Aaltonen, Juha Janhunen, Mirja Metsola, Lauri Tykkyläinen ja Kira Jääskeläinen.

Seminaarissa esitellään ja katsotaan elävää kuvaa: keskeisiä Sakari Pälsin Kansatieteellinen Filmi Oy:lle 1930-luvulla itse kuvaamia elokuvia kuten Tammelan sianteurastus sekä YLE:n TV-dokumentti Jukopliut! Sakari Pälsin monta elämää (1996).

Heti seminaarin jälkeen Orionin iltapäivänäytöksenä kello 17.00 nähdään Kira Jääskeläisen Beringinsalmella tekemä nykyaikainen dokumenttielokuva Tagikaks – olimme valaanpyytäjiä (2013) sekä Sakari Pälsin sata vuotta aikaisemmin samoilla seuduilla kuvaama ainutlaatuinen Arktisia matkakuvia (1917), josta KAVI on vastikään valmistanut digitaalisen kopion.

Ohjelma avautuu tästä.

Seminaari on kaikille avoin ja maksuton.

Orionin iltapäivänäytökseen ovat tervetulleita sekä elokuvaseminaarin osallistujat että muu yleisö. Elokuvaliput 6 € (klubikortilla 4 €).

Järjestävät: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti ja Sakari Pälsin seura ry

Kansallispukujen ”tuuletus” ja seppele Sakari Pälsin haudalle

Kesäiltana 31.7. Lopen Santa Pirjon mäki muuttui historialliseksi kirkonmäeksi. Lopella ”tuuletettiin” kansallispukuja, ja niitä nähtiinkin kulttuuri-illan osallistujien yllä silmää ilahduttava kirjo. Ohjeistukseksi oli annettu, että tilaisuuteen sopii pukeutua omaan tai lainapukuun, tai jos pukukokonaisuus ei tunnu asettuvan, otetaan kaapista ulos tuulettumaan ainakin jokin puvun osa.

Ulkopaikkakuntalaiselle erityisen kiintoisaa oli nähdä Lopen puku, joka on kansanomaista vaatepartta mukaileva, mutta muista suomalaisista kansallispuvuista poiketen painokankaista valmistettu ja varioitava pukukokonaisuus.

Sakari Pälsin seura järjesti iltahetkeen kirjallisuusohjelmaa. Luimme ääneen Sakari Pälsin kirjoittamaa esseetä ”Pihakulttuurista”, joka on ensimmäisen kerran ilmestynyt ”Nuorten Pellervo” -lehdessä vuonna 1934 ja kolme vuotta myöhemmin esseekokoelmassa ”Sukupolvien perintö”. Sen jälkeen laskimme muistoseppeleen Sakari Pälsin haudalle yhdessä Loppi-Seuran kanssa.

Illan päätteeksi Santa Pirjon kirkkoon kokoontui kansallispukuinen kirkkoväki. Monella paikkakunnalla suosituksi osoittautunut Kansanlaulukirkko-konseptia tuotiin nyt Lopen vanhaan puukirkkoon, joka on – hämmästyttävää kyllä – säilynyt 1600-luvulta. Vanhassa kirkossa ei ole urkuja eikä harmonia, joten Kansanlaulukirkon soittimet pääsivät oikeuksiinsa.

Vaikka puvut ja kansansävelmät toivat tämänkertaiselle illalle sen erityisen luonteen, pukupakkoa ei ollut. Kirkosta ulos tultuamme me nykyaikaisesti pukeutuneet valokuvasimme kansallispukuisia juhlavieraita ja moni varmasti päätti mielessään, että seuraavalla kerralla olisi mukavaa itsekin tulla mukaan asussa, tuo tuulahduksen jostakin Sakari Pälsin lapsuudenajoilta.

Tervetuloa iltajuhlaan Lopen Santa Pirjon mäelle torstaina 31.7. klo 19.50

    Tänäkin vuonna laskemme seppeleen Sakari Pälsin haudalle, joka sijaitsee Lopella Santa Pirjon mäellä vanhan kirkon luona. Juhlahetki on yhdistyksemme ja Loppi-Seuran yhteinen kunnianosoitus Sakari Pälsille.
    Kello 20.00 alkaa Santa Pirjon kirkossa Lopen seurakunnan järjestämä Kansanlaulukirkko, joka on kaikille avoin iltahartaus. Illan teemana ovat myös kansallispuvut. Yleisöä kannustetaan pukeutumaan kansallispukuun tai käyttämään jotakin puvun osaa. Pukupakkoa ei kuitenkaan ole!
    Sakari Pälsin seura toivoo kesätilaisuuteen runsasta osallistujajoukkoa.

Sakari Pälsin syntymästä 132 vuotta – juhlapäivä Lopella

Sakari Pälsin muistomerkki luonnonkukkaseppeleineen

Sakari Pälsin muistomerkki luonnonkukkaseppeleineen

Sakari Pälsin seura on aloittanut uuden tavan juhlistaa heinäkuun 9. päivää, joka on Sakari Pälsin syntymäpäivä. Hänen syntymävuonnaan 1882 kuuluu tuolloin olleen hyvä heinäpouta. Kesäaurinko lämmitti juhlapäivää myös tänä vuonna.

    Obeliskia muistuttava muistomerkki on Lopen keskustassa kunnantalon edessä. Kiven ympäri kietaistussa narussa riippui juhlapäivän kunniaksi tekstikatkelma Pälsin tunnetusta poikajutusta ”Minä olin pikkuinen vielä”, jossa Saku muistelee omia ristiäisiään.
      Sama riemukas kertomus aloittaa myös tänä vuonna Rakveressa esitetyn kesänäytelmän ”Mina olin veel väikene”. Välkky pikku-Sakari selittää äidilleen, että hän kyllä muistaa, miten ristiäiset sujuivat – olihan hän itse päähenkilö, jota ilman koko juhlasta ei olisi tullut mitään niin kuin ei hänen syntymästäänkään.
    Ensimmäinen loppilaisista kesäkukista solmittu syntymäpäiväseppele vietiin muistomerkille vuosi sitten. Tänä vuonna perinnettä jatkettiin, ja tilaisuudessa oli muutakin ohjelmaa. Oli nimittäin aika esittää kauniit kiitokset yhdistyksemme perustamiseen tarmokkaasti osallistuneelle kotiseutuneuvos Ahti Gåpålle, joka oli myös seuramme ensimmäinen varapuheenjohtaja. Hän on nyt luopunut paikastaan yhdistyksen hallituksen jäsenenä, mutta on edelleen mukana toiminnassamme asiantuntijana. Kiitossanat lausui Sakari Pälsin seuran hallituksen jäsen Mirja Metsola, joka myös ojensi itse sommittelemansa kiitoskortin.
    Sakari Pälsin syntymäpäivän juhlahetki on yleisötilaisuus. Kiitämme kaikkia mukana olleita hyvästä tunnelmasta!
    Valokuva: Mirja Metsola

Tervetuloa juhlistamaan Sakari Pälsin merkkipäivää 9.7. Lopelle

Sakari Pälsin muistomerkki Lopen pääkirjaston edessä saa jälleen tänä vuonna luonnonkukkaseppeleen. Kukitustilaisuus on keskiviikkona 9.7. klo 11.30. Yleisö toivotetaan tervetulleeksi! Ulkoilmatilaisuudessa on pientä ohjelmaa ja sen kesto on noin puoli tuntia.

Sakari Pälsi syntyi Lopen Sajaniemen kylässä 9.7.1882 ”hyvällä heinäpoudalla”. Nykyisin Sakari Pälsin seura ry – heinäpoudista riippumattakin – juhlistaa nimikkohenkilönsä syntymäpäivää joka vuosi Lopella.

Taustalla lauluyhtye Kồrsikud, vas äitihahmo Liisa Aibel, Saara Kadak (Saku) ja Arvo (Marin Mä
gi-Efert)

Teatterimatka Viroon: ”Minä olin pikkuinen vielä”

Sakari Pälsin pikkupoikajutelmiin perustuva näytelmä ensi-illassa Viron Palmsessa 15.5.2014.

    Matkakertomuksen teksti: Mirja Metsola
    Kuvat: Rakveren teatteri, lehdistökuvat

Sakari Pälsin seura teki retken Itä-Viroon, jossa Rakveren tunnettu ja arvostettu teatteri esitti Ivo Eensalun dramatisoiman ja ohjaaman Pälsin teksteihin perustuvan lastennäytelmän ”Mina olin veel väikene”. Ensireaktiot näytelmän jälkeen olivat seuralaisten keskuudessa riemastuneita. Tekstithän ovat seuralaisille monet hyvinkin tuttuja kymmenien lukukertojen jälkeen. Pertti Järvenpää kirjoitti jo samana iltana:

    ”Esitys Palmsessa hyvä! Vaikkei ymmärtänyt kaikkia repliikkejä, niin Sakarin ja Fallesmanin Arvon hommat ja kommellukset kyllä selvisivät. Niinkuin oletimmekin, niin ryhmämme huomioitiin. Ojensimme kukkia ja Pälsi-aineistoa, Mirja piti hyvän puheen, jonka Maile Hiiet tulkkasi yleisölle.”

Episodinäytelmä oli lapsille suunnattu täyspitkä kokonaisuus. Yhtenäistä juonta ei Pälsinkään jutelmissa ole, yksi tai kaksi pikkupoikaa kokee ja tekee asioita hämäläisessä maalaismijöössä usein konfliktiin joutuen milloin aikuisten, milloin elukoiden kanssa. Varsinaisia teatterirooleja oli vain kolme. Sakua ja Arvoa esittivät nuoret, lahjakkaat ja oikein hauskat näyttelijättäret Saara Kadak ja Marin Mägi-Efert, jotka herkeämättä liikkuivat akrobaattisen notkeasti pitkin vanhan navetan miljööseen sijoitettua näyttämöä, hyppien puuhevosen selkään tai heinäkasaan. Pelottava äitihahmo Liisa Albel muuntautui myös vaikkapa flirttailevaksi pikku Idaksi. Teatteriesitystä rytmittivät episodien väliin sijoittuvat musiikkiesitykset. Kolmihenkisen ”Korsikud”(Oljenkorret)- ryhmän muusikot – kolme hyvänkokoista miestä lauloivat jykevästi ja soittivat suurta soitinarsenaalia harmoonista sahaan, rumpuun ja puhaltimiin. Tarvittaessa jokainen heistä muuntautui milloin isäksi, tappelevaksi kyläjuopoksi tai siaksi.

Musiikkina kuultiin virolaisia ja suomalaisia perinnesävelmiä, lastenloruja; musiikkia oli myös esim. Sepi Kumpulaiselta ja Juice Leskiseltä, jonka ”Sika”-lauluun osasi myös innostunut lapsikatsomo yhtyä.

Ohjelmalehtisessä on mukana runsaasti tietoa Pälsistä ja myös loru- ja leikki-ideoita lapsille. Sanastosta annettiin lisätietoa esim. siitä mitä tarkoittaa pohjaonki, ongenkoukku, lehmihaka, yöjalassa käynti tai toti. Esitetty musiikki julkaistiin myös äänilevynä. Esityksiä jatketaan Palmsen kartanon hienossa EU-tuella kunnostetussa miljöössä kesän ajan.

Minä olin pikkuinen vielä” -kokoelman käänsi Harald Lempiku vuonna 1961 viroksi ja silloin dramatisoitiin myös ensimmäinen näytelmäversio, jota ei kuitenkaan missään esitetty. Vuonna 1999 Harald Lepik ja Avo Löhmus käänsivät poikajuttuja viroksi ja kirjan nimi oli ”Selge sott ütles Vallesmanni Arvo”. Suomessa jutelmakoostetta on esitetty ainakin Lopen teatterissa 1980-luvulla. Rakveren teatterin ohjelmalehtisessä vihjaistaan Astrid Lindgrenin saaneen virikkeitä ”Vaahteramäen Eemeliinsä” Pälsin poikajutuista – samanhenkisiä ovat ainakin. Lindgrenin pohjalta tehtyjen TV-sarjojen innoittamana Yleisradio teki vuonna 1995 Osku Valveen dramatisoiman ja Sakari Rimmisen ohjaaman ”Minä ja Fallesmannin Arvo”- draamasarjan, joka tosin jäi näkökulmaltaan enemmän herttaiseksi ja romanttiseksi lastenteatteriksi josta oli siivottu pois Pälsin rankempia ydinajatuksia.

Sakari Pälsi ei lapsuutta kuvatessaan nimittäin ollut mikään romantikko, vaan konstailematon realisti, joka toi esiin maalaisyhteisön ja pikkupoikien valtahierarkiat, raakuuden, kiusaamisen, juopot ja petolliset aikuiset; tekopyhyyden johon syyllistyvät paitsi aikuiset myös lapset itse. Hän puhui vaikeistakin asioista- ei rivosti, vaan mehevästi, ja korosti hienovaraisesti ja lämmöllä myös hyvyyttä, lempeyttä ja sovinnon tuomaa helpotusta. Rakveren teatterin tulkinnassa pojat eivät ole aina suinkaan sympaattisia, vaan tunteiden kirjo näkyy, ja ennen kaikkea hedelmällinen omatoimisuus ja sitä tukevat aikuiset nähdään pikkupoikien itsetuntoa kohottavina, hyvän lapsuuden edistäjinä. Ohjaaja Ivo Eensalu korosti muistelleensa työprosessin aikana paljon omia lapsuudenkokemuksiaan ja päätyneensä tulkinnassa samaan kuin Pälsikin: ”puolustamaan pikkupoikien oikeuksia ja vapauksia”. Äskettäin ilmestyneessä Juha Hurmeen ”Nyljetyt ajatukset”- romaanissa (2014, arvostelu 3.5. 14 HS/s.C 10) nostetaan esiin myös ”oudosti unohdetut” Pälsin poikajutelmat. Vaikka Pälsin kansatieteellisellä tarkkuudella kuvaama maalaismiljöö onkin lähes kadonnut, on hänen esiin nostamansa kysymys siitä, missä ja miten lapset (myös pienet tytöt, toim. huom) saavat liikkua ympäristössään, käyttää sitä, olla omatoimisia ja sellaisina hyväksyttyjä, yhä ajankohtainen.

Palmsen kartanon esittely ja yhteystiedot esim. visitestonia.com – sivustolla.
Seurueemme vuokrasi auton yhdeksi päiväksi Tallinnasta edullisesti. Rakveren kaupunki
on usean kymmenen kilometrin päässä Palmsen kartanoalueelta.

Teatterin verkkosivut ja tietoa esitysten kesäaikataulusta:http://www.rakvereteater.ee/teater/lavastus/mina-olin-veel-vaikene/

Lippuja verkkokaupasta: piletimaailm.com

Mainiot näyttelijät Saku (Saara Kadak, vas.) ja Arvo Marin Mägi-Efert Rakveren teatterin hulvattomassa lastenkomediassa Minä olin pikkuinen vielä (Mina olin veel väikene)

Mainiot näyttelijät Saku (Saara Kadak, vas.) ja Arvo Marin Mägi-Efert Rakveren teatterin
hulvattomassa lastenkomediassa Minä olin pikkuinen vielä (Mina olin veel väikene)

Jousipyssyillä tietysti ammuttiin.

Jousipyssyillä tietysti ammuttiin.

Taustalla lauluyhtye Kồrsikud, vas äitihahmo Liisa Aibel, Saara Kadak (Saku) ja Arvo (Marin Mä gi-Efert)

Taustalla lauluyhtye Kồrsikud, vas äitihahmo Liisa Aibel, Saara Kadak (Saku) ja Arvo (Marin Mägi-Efert)