Elokuvateatteri Orion Pälsi-näyttämönä 25.4. – Tervetuloa!

Kaikille avoin elokuva- ja esitelmäpäivä

    Paikka: Orion, Eerikinkatu 15, Helsinki
      Aika: lauantai 25.4. kello 10.00 – 16.45. Vapaa pääsy, ei ennakkoilmoittautumista.
        Ohjelma avautuu tästä.
          Seminaarin jälkeen Orionin elokuvanäytös kello 17.00 – 19.
            Näytöksen pääsyliput 6,50 / 5 / 3 €, myynti ovella.

          Sakari Pälsin elokuvia kokonaisvaltaisena katselu- ja musiikkielämyksenä! Eero Grundström säestää etnografisia mykkäelokuvia harmoonilla, kanteleella ja huuliharpulla. Elokuvaseminaarin puhujat ovat etnografian ja elokuvatutkimuksen asiantuntijoita.

            Orionin elokuvanäytöksessä Pälsin sata vuotta sitten valmistama Arktisia matkakuvia, nyt uutena digitaalisena tallenteena ja improvisaatiomusiikin säestyksellä Päivän koko ohjelma avautuu tästä Seminaarin tauoilla mehuja ja pikkupurtavaa Sakari Pälsin seuran puhvetista käteisrahalla ***
              SAKARI PÄLSI – TIEDEMIES JA VEIJARI 10.00 Tervetuliaispuheenvuorot: KAVI ja Sakari Pälsin seura 10.20 Elokuva: Taidonnäytteitä ja voimankoetuksia, suunnittelu ja kuvaus Sakari Pälsi 11’48” 10.35 Esitelmä: Sakari Pälsi – etnografi kotona ja maailmalla (Jukka Relas, FT, Helsingin yliopisto) 11.30–12.40 Elokuvat: Jukopliut – Sakari Pälsin monta elämää, YLE TV 1, käsikirjoitus ja ohjaus Mirja Metsola, 55’00” Otavan kirjailijoita – Sakari Pälsi, ohjaus Kalevi Lavola, 8’00”

            KANSATIETEELLINEN FILMI JA KAUNEUS 13.00 Elokuva: Tammelan sianteurastus, suunnittelu ja kuvaus Sakari Pälsi, 18’58” 13.20 Esitelmä: Kansatieteellisen filmin esteettiset, teoreettiset ja käytännölliset linjaukset: Esteetikko Mäkinen, linjanvetäjä Vilkuna, pragmaatikko Pälsi ja kollektiivisen kokemuksen tallentaja Esko Aaltonen (Jouko Aaltonen, ohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja) 14.00 Elokuvat (Kansatieteellinen Filmi Oy:n tuotantoa 1930-luvulta): Puukolla ja kirveellä, suunnittelu ja kuvaus Sakari Pälsi, 34’36” Haaparuuhen synty, suunnittelu Kustaa Vilkuna, kuvaus Eino Mäkinen, 7’40” Kyläkeinulla ja sysimiilulla, suunnittelu ja kuvaus Esko Aaltonen, 8’00” Kutunjuusto, suunnittelu ja kuvaus Sakari Pälsi, 14’29” Mykkäelokuvien säestykset: Eero Grundström

              ELOKUVANTEKIJÄT KARJALASSA JA SIPERIASSA 15.30 Johdanto yllätysaiheeseen: Kuvaaja Pekka Kyytinen 15.35 Elokuvat (suunnittelu ja kuvaus Pekka Kyytinen):  Pellavankäsittelyä Kurkijoella 5’00” Taari – karjalainen juhlajuoma sekä Tuulastusta Laatokalla 4’40” 16.00 Esitelmä: Arktisia matkakuvia: dokumentin restauroinnin kiintoisat vaiheet (Lauri Tykkyläinen, Elävän kuvan museon johtaja) 16.20 Elokuvaesittelyt: Pälsin jalanjäljissä Siperiassa (Kira Jääskeläinen, ohjaaja) kertoo elokuvastaan Tagikaks (2013) sekä tulevasta Siperian-elokuvastaan, joka kuvataan samoilla seuduilla, missä Pälsi liikkui.

            ORIONIN ELOKUVANÄYTÖS klo 17.00 (pääsyliput 6,50 € / 5 € / 3 €) Tagikaks – olimme valaanpyytäjiä, ohjaus Kira Jääskeläinen, 55’00”, ohjaaja mukana esityksessä. Arktisia matkakuvia, ohjaus ja kuvaus Sakari Pälsi, 29’00”; digitaalinen tallenne KAVI 2014; elävä musiikkisäestys: Eero Grundström

Juha Hurme: ”Sakari Pälsi oli häikäilemätön humanisti”

Teatterimies Juha Hurmeen lukunäyte 6.2.2015. Valokuva: Jussi Aalto

Teatterimies Juha Hurmeen lukunäyte 6.2.2015. Valokuva: Jussi Aalto

Kirjailija ja teatterimies Juha Hurme ei kaunistele sanojaan luonnehtiessaan Sakari Pälsin poikajuttuja. Näissä jutelmissa pinnalta katsoen humoristiset poikien kujeet sisältävät aimo annoksen syvällistä aikuisen miehen maailmankatsomusta ja terävää kritiikkiä, Hurme sanoo.

Boheemi komea mies ja terävä kynästään

Juha Hurme maalailee Sakari Pälsin henkilökuvaa korostaen, että poikajuttuja 1930- ja 40-luvuilla kirjoittaessaan Pälsi oli aikansa julkkis ja tietoinen siitä. Kirjailijan työ ei poikajuttutuotannon alkaessa ollut Pälsille suinkaan vierasta: hän oli julkaissut muun muassa Pohjankävijän päiväkirjan (1919), joka Hurmeen sanoin sisältää semioottisia katsauksia eri kulttuureihin.

”Kivun ja väkivallan maailma on läsnä siellä, missä Sakari Pälsi kynineen kulkee”, Hurme kiteyttää. Pälsin kiitelty Käsivaraisen valokuvauksen opas (Näppäile hyviä kuvia, 1933) taustoittaa tosielämää dokumentoivan valokuvaajan tehtävää muistutuksella, että ”harvoinhan ihmisen sisäpuoli on näyttelykunnossa”.

Aikuisen ajatuksia lapsen suulla

Hurme on erityisen ihastunut poikajutelmista ensimmäisiin, jotka Pälsi julkaisi 1930-luvun alussa. ”Se oli siinä”, Hurme väittää ja jatkaa, että vielä heti sodan jälkeen vuonna 1944 julkaistussa Pälsin kaunokirjallisissa teksteissä on pohdinnan kipeyttä. Sen jälkeen Pälsille tuttu kärjekkäiden ristiriitojen maailma näyttää löystyvän ja ”pälsiläinen sielun vastakohtaisuus” menettää särmikkyyttään.

Pälsin teemoja, jotka kiehtovat teatterimies Juha Hurmetta erityisesti, ovat aikuisten epäluotettavuus, kirkonkäynnin sisällöttömyys ja se, etteivät laillisuus ja oikeudenmukaisuus ole sama asia. Pälsi oli kirjailijana jo yli 50-vuotias, paljon nähnyt ja kokenut, mutta 4-10-vuotiaaksi minä-hahmoksi naamioituessaan hän saa poikajutuissaan tehdä kepposia, hämmästellä humalaisia ja katsoa sotaa silmät ymmyrkäisinä.

Paljon anarkiaa ja ripaus armoa

Pälsin poikakirjoissa elämän kovat lait saavat fyysisiä rangaistuksia, Hurme jatkaa. Pieni Saku saa äidiltään tukkapöllyä ja isältään vyöhihnaa, parhaat kaverukset Saku ja Arvo ovat alinomaa tukkanuottasilla ja kujeilevat rääkkäämällä eläimiä. Siinä asetutaan pahan henkiselle tasolle kuin amerikkalaisissa viihdegansteriromaaneissa, Juha Hurme huomauttaa ja pohtii, mikä kaikki mahtoikaan olla Pälsiin omaa esikuvakirjallisuutta.

Esitelmäiltansa yhdeksi lukunäytteeksi Hurme oli valinnut Pälsin poikajutuista armollisimman, vuonna 1957 julkaistun tarinan siitä, kuinka Mummu ja pikku-Saku viettivät hämyn pyhää. Valtava rakkauden ilmapiiri huokuu tästä jutelmasta, joka samalla kuuluu Pälsin aktiivisen poikajuttutuotannon viimeisiin.

Lastenkirjallisuutta?

Yleisökysymykseen, minkä ikäisille lapsille Hurme itse suosittelee Sakari Pälsin poikajuttuja, vastaus on jyrkkä varoitus: ei liian pienille! Nämä ovat aikuisten kirjoja, hän tähdentää, mutta yleisön joukosta kuuluu vastalauseitakin. Moni muistaa kuulleensa Pälsiä jo lapsukaisena ja nauttineensa lukutuokioista yhdessä turvallisen aikuisen kanssa.

Minne jäi viisas nauru? Ei se unohtunut. Itsekin suvereenina sanankäyttäjänä Juha Hurme väläyttää, että Sakari Pälsiä lukiessa nauru on oikeutettua, sillä poikajuttujen kieli on ainutlaatuista. Pälsi ei määrittele loppuun asti ja se on sanataiteen tehtävä.

Kiitos yleisöllemme!

Sakari Pälsin seura kiittää valpasta yleisöä, joka täytti yliopiston luentosalin ovensuuta myöten eikä päästänyt kirjailijavieraitamme, Juha Hurmetta ja Sakari Pälsiä vähällä.

Teatteriohjaaja Juha Hurmeen ajatuksia Pälsin tuotannosta

Keskustelutilaisuus
”Viisas nauru ja kerrontatekniikat Sakari Pälsin poikajutelmissa

Kirjailija, teatteriohjaaja Juha Hurme kertoo, miksi Sakari Pälsin 80 vuotta sitten kirjoittamien kujeilutarinoiden syvä sanoma on ajankohtainen juuri meidän ajassamme. Kuulemme myös otteita Pälsin parhaimmistosta teatterimiehen itse lukemana.

Milloin: perjantaina 6. helmikuuta 2015 kello 17.00-18.30
Missä: Helsingin yliopiston päärakennus, uusi puoli (Fabianinkatu 33), 3. kerros, luentosali 8
Kenelle: kaikille lasten oikeuksista ja hyvästä kirjallisuudesta kiinnostuneille
Mitä maksaa: vapaa pääsy

Juha Hurme nostaa Pälsin jutelmat suureen arvoon tuoreessa kirjallisuusromaanissaan Nyljetyt ajatukset (Teos 2014): ”Nämä Pälsin kirjat, joissa minä ja Fallesmannin Arvo ja monet muut mieliinjäävät hahmot seikkailevat, ovat Volter Kilven Saaristolaissarjan, Samuli Paulaharjun Tunturien yöpuolen ja Elmer Diktoniuksen Janne Kubikin rinnalla ei vain 1930-luvun hurjinta antia, vaan noiden muiden luettelemieni kanssa edistyksellisintä kirjallisuutta, mitä Suomessa on tähän mennessä saatu aikaan.” (s. 223‒224)

Poikajutelmat olivat 1930-luvulta 1960-luvulle suosittua lastenkirjallisuutta Suomessa. Kirjoissa 7‒12 -vuotiaat maalaispojat puuhailevat omia töitään, tarkkailevat maailmaa ja tekevät kolttosia. Jutelmien kansatieteellinen tarkkuus, lapsen mielen syvällinen ymmärtäminen ja anarkistinen huumori ovat vastustamaton yhdistelmä.

Päähenkilöitä on kaksi: ”minä” eli kirjailijan omakuva pikku Saku ‒ leikinjohtaja, aloitteentekijä, ja peruslaadultaan kyyninen fantasisti ‒ sekä fallesmannin poika Arvo, itsepäinen intoilija, mutta aina reaalipohjalla. (Luonnehdinnat Timo Tiusasen artikkelista ”Elämänkierto maalaismaisemassa ‒ Pälsinmaan kartoitusta”. Kanava 9/1982.)

Pälsi itse perusteli sanomaansa ensimmäisten poikajuttujen ilmestyessä: ”Suurimpia vääryyksiä, mitä maailmassa kärsitään, ovat ne, joita toimintahaluiset pikkupojat saavat kärsiä. Kirja puolustaa pikkupoikien oikeuksia ja vapauksia.” (Otavan joulu 1931, s 2)

Puoli vuosisataa myöhemmin Aaro Hellaakoski hehkutti: ”Vakaumukseni on, että viiden vuosikymmenen päästä palvellaan pylvään nenässä Pälsin poikakirjoja. Ne ovat sentään hänen omintakeisin taiteilijalöytönsä, jossa hän on huumaantuneena heittäytynyt leveimmille siivilleen ja antanut huumorinsa huhkia jokseenkin ilman estoja. Hän antaa pienen päähenkilönsä tajunnan tuontuosta polvehtia vapaana sellaisista opitun loogisuuden kaavoista, joihin sovinnainen kirjallisen esitystavan harjoittelu on ilmaisumme vienyt!” (Kuuntelua. Esseitä teoksista ja tekijöistä 1983, s 115‒127)

Maailma muuttuu ja ajan myötä asenteet. Näyttää yllättäen siltä, että emme kulje suvaitsevampaan päin vaan konservatiivisemmiksi. Nykyisin joku voi jopa kokea Pälsin jutelmat liian rajuksi kirjallisuudeksi, ainakin niiden alkuperäiselle kohderyhmälle eli lapsille.

Niinkö? Tervetuloa seuraamaan keskustelua, osallistumaan ja muuttamaan maailmaa!

Lukemista:

    Ja sitten äitini antoi minulle tukkapöllyä, 1931
    Fallesmannin Arvo ja minä, 1932
    Minä olin pikkuinen vielä, 1944
    Kuninkaallinen ateria ja muita hauskoja jutelmia, 1951
    Minä sain kukon kiinni. Valikoima jutelmia kokoelmasta ”Minä olin pikkuinen vielä”, 1951
    Jukopliut! sanoi Fallesmannin Arvo. Uusia lapsekkaita jutelmia, 1952
    Kiltti poika se Fallesmannin Arvo. Lapsekkaita jutelmia, 1953
    ”Jetsulleen” sanoi Fallesmannin Arvo. Valikoima poikajuttuja, 1956
    Selvä peli, sanoi Fallesmannin Arvo, 1957
    Mina olin veel väikene, 1961
    Tasakäpälää vaan, sanoi Fallesmannin Arvo, 1962
    Rahat taikka henki, sanoi Fallesmannin Arvo, kun maantierosvo oli ja keppihevosella ratsasti, 1964
    Minä ja Fallesmannin Arvo, 1984

Kaksi valokuvatyöpajaa Kroatiassa kesällä 2015

Valokuvaaja Jussi Aallon ohjaama työpaja Dubrovnikissa, Kroatiassa 10.-17.6.2015 ja 15.-22.8.2015. Kurssit ovat keskenään samansisältöiset. Pääsyvaatimuksena toimiva digikamera ja innostus tilannekuvaukseen. Kurssipaketin hintaan sisältyvät matkat, majoitus, opetus sekä retkiä.

Nimenomaan Balkanin-matkoillaan 1920-luvulla Sakari Pälsi kypsytteli taitojaan valokuvata ihmisiä erilaisissa, yllättävissä tilanteissa. Nämä ajatuksensa ja ohjeita kamerankäyttäjille hän kokosi kirjaksi ”Näppäilkää hyviä kuvia – Käsivaraisen pikavalokuvauksen opas”, joka julkaistiin vuonna 1930 (Otava).

Lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet verkossa: http://www.luova.fi/Palsi.

Jussi Aalto on Sakari Pälsi näppäili hyviä kuvia -valokuvakirjan (1985) tekijä ja Sakari Pälsin hallituksen jäsen.

Jukopliut mitä kuvia! Elokuvaseminaari ja Siperia-elokuvia lauantaina 25.4.2015

Elokuvaseminaari ja Siperia-aiheinen elokuvailtapäivä

Paikka: elokuvateatteri Orion, Eerikinkatu 15, Helsinki.

”Sakari Pälsin elävät kuvat”: elokuvaseminaari klo 10.0016.45

Dokumenttielokuvaajanakin tunnetun Sakari Pälsin elämää ja elokuvia ovat valottamassa tunnetut kansatieteilijät, orientalistit sekä elokuvantekijät ja elokuvatutkijat Jukka Relas, Jouko Aaltonen, Juha Janhunen, Mirja Metsola, Lauri Tykkyläinen ja Kira Jääskeläinen.

Päivän aikana esitellään ja katsotaan elävää kuvaa: Sakari Pälsin Kansatieteellinen Filmi Oy:lle 1930-luvulla itse kuvaamia elokuvia kuten Tammelan sianteurastus sekä YLE:n TV-dokumentti Jukopliut! Sakari Pälsin monta elämää (1996).

Seminaari on kaikille avoin ja maksuton.

Elokuvateatteri Orionin iltapäivänäytös klo 17.00

Seminaarin teemaan liittyen Orionissa nähdään tällä kertaa Kira Jääskeläisen Beringinsalmella tekemä nykyaikainen dokumenttielokuva Tagikaks – olimme valaanpyytäjiä (2013) sekä Sakari Pälsin sata vuotta aikaisemmin samoilla seuduilla kuvaama ainutlaatuinen Arktisia matkakuvia (1917), josta KAVI on vastikään valmistanut digitaalisen kopion. Tilaisuus päättyy klo 19 mennessä.

Näytökseen ovat tervetulleita sekä elokuvaseminaarin osallistujat että muu yleisö. Elokuvaliput 6,50 € (klubikortilla 5 €, alle 12-vuotiaat 3 €).

Koko päivän ohjelma avautuu tästä.

Tervetuloa!

Järjestävät: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti ja Sakari Pälsin seura ry

Kansallispukujen ”tuuletus” ja seppele Sakari Pälsin haudalle

Kesäiltana 31.7. Lopen Santa Pirjon mäki muuttui historialliseksi kirkonmäeksi. Lopella ”tuuletettiin” kansallispukuja, ja niitä nähtiinkin kulttuuri-illan osallistujien yllä silmää ilahduttava kirjo. Ohjeistukseksi oli annettu, että tilaisuuteen sopii pukeutua omaan tai lainapukuun, tai jos pukukokonaisuus ei tunnu asettuvan, otetaan kaapista ulos tuulettumaan ainakin jokin puvun osa.

Ulkopaikkakuntalaiselle erityisen kiintoisaa oli nähdä Lopen puku, joka on kansanomaista vaatepartta mukaileva, mutta muista suomalaisista kansallispuvuista poiketen painokankaista valmistettu ja varioitava pukukokonaisuus.

Sakari Pälsin seura järjesti iltahetkeen kirjallisuusohjelmaa. Luimme ääneen Sakari Pälsin kirjoittamaa esseetä ”Pihakulttuurista”, joka on ensimmäisen kerran ilmestynyt ”Nuorten Pellervo” -lehdessä vuonna 1934 ja kolme vuotta myöhemmin esseekokoelmassa ”Sukupolvien perintö”. Sen jälkeen laskimme muistoseppeleen Sakari Pälsin haudalle yhdessä Loppi-Seuran kanssa.

Illan päätteeksi Santa Pirjon kirkkoon kokoontui kansallispukuinen kirkkoväki. Monella paikkakunnalla suosituksi osoittautunut Kansanlaulukirkko-konseptia tuotiin nyt Lopen vanhaan puukirkkoon, joka on – hämmästyttävää kyllä – säilynyt 1600-luvulta. Vanhassa kirkossa ei ole urkuja eikä harmonia, joten Kansanlaulukirkon soittimet pääsivät oikeuksiinsa.

Vaikka puvut ja kansansävelmät toivat tämänkertaiselle illalle sen erityisen luonteen, pukupakkoa ei ollut. Kirkosta ulos tultuamme me nykyaikaisesti pukeutuneet valokuvasimme kansallispukuisia juhlavieraita ja moni varmasti päätti mielessään, että seuraavalla kerralla olisi mukavaa itsekin tulla mukaan asussa, tuo tuulahduksen jostakin Sakari Pälsin lapsuudenajoilta.

Tervetuloa iltajuhlaan Lopen Santa Pirjon mäelle torstaina 31.7. klo 19.50

    Tänäkin vuonna laskemme seppeleen Sakari Pälsin haudalle, joka sijaitsee Lopella Santa Pirjon mäellä vanhan kirkon luona. Juhlahetki on yhdistyksemme ja Loppi-Seuran yhteinen kunnianosoitus Sakari Pälsille.
    Kello 20.00 alkaa Santa Pirjon kirkossa Lopen seurakunnan järjestämä Kansanlaulukirkko, joka on kaikille avoin iltahartaus. Illan teemana ovat myös kansallispuvut. Yleisöä kannustetaan pukeutumaan kansallispukuun tai käyttämään jotakin puvun osaa. Pukupakkoa ei kuitenkaan ole!
    Sakari Pälsin seura toivoo kesätilaisuuteen runsasta osallistujajoukkoa.