Kuukausi: lokakuu 2012

Antrean verkko

Sakari Pälsi kaivoi Antrean verkon löytöpaikalla vuonna 1914. Kuvassa verkon hyvin säilyneitä solmuja. Lähde: SMYA XXVIII / Wikimedia Commons

Suomen alueen vanhin esihistoriallinen esine on löydetty Karjankannakselta, Antrean Korpilahden kylästä 1913-1914. Osa verkkoon liittyvistä esineistä löytyi talonpoika Antti Virolaisen kaivaessa ojaa suoniitylle vuonna 1913. Seuraavana vuonna hän näytti löytämiään esineitä paikalle tulleelle rautakauden tutkijalle, Theodor Schvindtille, joka varmisti esineet esihistoriallisiksi.

Pian Antreaan saapui kivikauden asiantuntija Sakari Pälsi, joka suoritti löytöpaikalla kaivaukset. Talteen saatiin vielä yli sata esinettä, joukossa mm. kivikirveitä ja poikkeuksellisen hyvin säilynyttä orgaanista ainesta: kvartsilla teritetty luukärki, sekä lukuisia luu- ja sarviesineitä. Kaivausten merkittävin löytö oli kuitenkin osa punotustaa kalaverkosta, sekä siihen liittyneitä verkonpainoja ja kaarnakohoja. Yhtä vanhaa verkkoa ei koskaan aiemmin oltu löydetty.

Antrean verkko on punottu kaksisäikeisestä tuhkapajun (Salix cinerea) niinestä ja solmittu ns. ryssänsolmuilla.  Verkon 18 kohoa on veistetty männyn kaarnasta ja verkon painoina on toiminut 31 nyrkinkokoista kiveä. Kohojen ja painojen löytökohtien perusteella on päätelty, että verkko on alun perin ollut n. 27 metriä pitkä ja vähintään 1,3 metriä leveä. Silmäkooltaan verkko on noin 6 cm. Koska silmäkoko vaikuttaa pyydettävän saaliin kokoon, ei Antrean verkko ole sopinut pienten kalojen pyytämiseen. Sen sijaan se on soveltunut suurempien kalojen, kuten siian tai lahnan pyytämiseen. Verkko on sopinut myös hylkeenmetsästyksessä käytetyksi sulkuverkoksi.

Antrean löytö piti pitkään maailman vanhimman verkon titteliä ja on edelleenkin yksi maailman vanhimmista. Radiohiiliajoituksen mukaan verkko ajoittuu noin vuoteen 8500 eKr. Tuohon aikaan elettiin mesoliittista kivikautta, jolloin nykyisen Suomenlahden paikalla lainehti Ancylusjärvi. Sakari Pälsin mukaan verkon löytökorkeus on 16,75 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella, mikä tarkoittaa, että esineet ovat painuneet yli kymmenen metriä silloisen vedenpinnan alapuolelle ja uponneet pohjasaveen, mahdollisesti kivikautisen kalastajan ruuhen kaatuessa.

Antrean verkkolöytö on esillä Suomen kansallismuseossa, jossa Sakari Pälsi itsekin aikoinaan työskenteli esihistoriallisen osaston johtajana.

Ulla Moilanen

Vuodelta 2002 oleva verkkolaulu kertoo Antrean verkon tarinan sovitettuna osaksi eBRC-konferenssin aloitusohjelmamaa:

Käytetyt lähteet:

Grahame Clark, Grahame (1975). The Earlier Stone Age Settlement of Scandinavia. Great Britain.

Kujala, Viljo. (1948). Antrean Korpilahden kivikautisen verkon kuituaines. Suomen Museo 1947-48: 24-27

Mökkönen, Teemu, Nordqvist, Kerro, Bel’skij, Stanislav (2007). The Rupunkangas 1A Site in the Archipelago of Ancient LakeLadoga: A Housepit with Several Rebuilding Phases. Fennoscandia archaeologica XXIV: 3-28

Pälsi, Sakari (1920). Ein steinzeitliche Moorfund bei Korpilahti Ksp. Antrea. SMYA XXVIII: 3-19.

Sauramo, M. (1951). Antrean verkkolöydön uusittu paleontologinen ajoitus. Suomen Museo 1951: 96-97.

Sirelius, U. T. (1919). Suomen kansanomaista kulttuuria I. Helsinki

Ylimaunu, Juha. (2000). Itämeren hylkeenpyyntikulttuurit ja ihminen-hylje –suhde. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 773.