SAKARI PÄLSIN PIILOPIRTTI HYKKILÄN KYLÄSSÄ
Piilop
irtti oli retkemme ensimmäinen kohde. Tähän retkisikermään on valittu muutamia muitakin seuran hallituksen jäsen Arja Ahlqvistin ottamia retkikuvia.
Pälsin piilopirtti ei ole matkailukohde, mutta saimme sinne kutsun maanomistajilta. Emäntä on tuntenut Sakari Pälsin henkilökohtaisesti hänen oleskellessaan Tammelassa kirjoittamassa ja lepäämässä.
Topakka pirtti rakennettiin vuonna 1949 hirsistä, joiden ainekset maanomistaja lahjoitti. Kirvesmies oli Pälsille entuudestaan tuttu Kalle Lähteenmäki, joka työskenteli Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen käynnistämällä työmaalla rakentamassa Lounais-Hämeen Pirttiä ja sen saunaa. Pälsille Hykkilään pystytetty rakennus ei uutena ollut ”pirtti” vaan se tunnettiin nimellä ”Pälsin mökki”.
Rakentamiseen liittyi sopimus, ettei Pälsi maksanut maasta hintaa eikä vuokraa, mutta sai elinikäisen luvan käyttää pirttiä oleskeluunsa. Koska rakennus ei siis ollut Pälsin oma, se jäi hänen jälkeensä maanomistajien käyttöön. He ovat halunneet säilyttää sen alkuperäisen kaltaisessa asussaan.
PIILOPIRTIN PIHA JA SISÄTILAT
Piilopirtti on kauniissa lammenrantamaisemassa.
Sakari Pälsin piilopirtti ei ole sattumalta juuri Tammelassa – Pälsille toki muutoinkin tärkeässä ja rakkaassa pitäjässä. Pirtin rakentamisehdotuksen takana oli hänen ystävänsä ja työtoverinsa, Forssan lehden perustaja ja Forssan kirjapainon pitkäaikainen johtaja prof. Esko Aaltonen. Yhteistyö Sakari Pälsin kanssa jatkui hedelmällisesti, kun Aaltonen ja Pälsi ajoittain oleskelivat samalla paikkakunnalla.
Mutta Sakari Pälsi ei käyttänyt Piilopirttiään kakkosasuntona: hän oleskeli siellä muutamia viikkoja kerrallaan, yleensä lämpimänä vuodenaikana, omassa rauhassaan. Saunaa Piilopirttiin ei rakennettu vaan Pälsi sai käydä maanomistajien luona saunomassa, kun siellä oli löyly lämpimänä. Hän myös yöpyi päärakennuksessa silloin tällöin, varsinkin saapuessaan illansuussa, kun pirtti oli lämmittämätön ja kostea.
Pirtin uuni on edelleen lämmitettävissä ja kirves odottaa lähtöä halonhakkuuseen.
Piilopirtissä on yksi noin 10 neliömetrin laajuinen huone, yksi ovi ja yksi ikkuna. Kalusteina Pälsillä oli vuode, myöhemmin riippumatto, sekä pöytä ja pari penkkiä. Kirjoitustöitä oli mukavinta tehdä ikkunan ääressä, luonnonvalossa, lammelle avautuvassa näköalassa. Yksinkertainen ikkunalasi ei lämpöä juuri pidä, mutta ikkuna on lisäksi suljettavissa tukevalla luukulla.
Jalkineet, jotka ovat virstoja nähneet.
Vierailumme kunniaksi isäntäväki oli palauttanut pirttiin Sakari Pälsille kuuluneita esineitä kuten sukset, monot ja työkaluja. Nurkkakaapissa on astioita. Esineinä ne ovat tyypillistä ajankuvaa eivätkä uniikkeja, mutta autenttisessa ympäristössä nähtyinä ainutlaatuista katseltavaa. Näihin ”museoesineisiin” sai varovasti koskeakin, mutta riippumattoon emme sentään tohtineet kellahtaa.
Riippumatto. Pirtin sisäseinässä näkyy vielä jälkenä Pälsin aiemman vuoteen, puulaverin paikka. Pälsin kyllästyi petiinsä, kun hiiret olivat syöneet patjan.
TOINEN PIRTTI: SAKARI PÄLSILLE RAKAS SAUNA SAAREN KANSANPUISTOSSA
Toinen retkikohteemme on pirtti-niminen sekin: Lounais-Hämeen Pirtin sauna Saaren kansanpuistossa. Lounais-Hämeen Pirtti on monien tuntema matkailuyritys, ja sen saunarakennustakin vuokrataan yleisön käyttöön. Meitä kiinnosti saunan historia: täällä Sakari Pälsi on saunonut ja tehnyt päiväkirjamerkintöjä.
Sauna valmistui myöhäissyksyllä 1946, vajaa vuosi sen jälkeen, kun Saaren kansanpuiston uuden matkailurakennuksen toteutukseen oli ryhdytty. Varoja sitä varten oli toki kerätty jo pitkään. Rakennustyöt aloitettiin juuri saunan veistämisellä, jolloin samalla saatiin päärakennuksen työmaata varten huoltotilat.
Lounais-Hämeen Pirtin saunapäiväkirjan ensimmäiset merkinnät teki Sakari Pälsi, joka yöpyi saunalla heti sen valmistuttua, marraskuun pitkinä pimeinä. Päiväkirja kertoo hänen vierailuistaan saunalla myös kolmena seuraavana vuonna – siis Hykkilän ”mökin” valmistumiseen saakka.
Olot veden äärellä olivat mukavat kuin myöhemmin omassa Piilopirtissä ikään, vaikka Lounais-Hämeen Pirtillä Pälsi oli vain vierailija niin kuin muutkin. Luontohavainnoista ei Pälsin kaltaisella tarkkasilmällä ollut pulaa ja hänen tyylinsä merkitä niitä muistiin oli pistämätön. Ikämiehenäkin Sakari Pälsi oli yhtä teräväaistinen ja -kynäinen kuin nuoruutensa kaukomatkoilla – ja kouliintuneempi!
Lounais-Hämeen Pirtin saunarakennus.
”Sataa ja koivu kuuntelee”, kirjoitti Sakari Pälsi Saaren kansanpuistossa. Näillä puilla tuntuukin olevan aistit…
HUIPENNUS: KAUKOLANHARJUN NÄKÖTORNI
Kaukolanharjun näkötorni on rakennettu vuonna 1926 eli se valmistui ennen Saaren kansanpuiston perustamista vuonna 1932. Kansanpuistot olivat paikkoja, joihin kaikki olivat tervetulleita virkistymään ilman kaupunkipuistoissa tuolloin vaadittua puku- ja käytöskoodia. Höyrylaivat toivat luonnon helmaan mm. työläisperheitä.
Tornia on toki kunnostettu useita kertoja, ja nykyisin siitä huolehtii Tammelan kunta. Näkymä huipulta on huikaiseva. Nykyisin maan pinnalta katsottaessa puusto peittää näköalan varsin tiheänä, mutta harjun lähes pystysuora rinne muistuttaa aiemmin avarampana avautuneesta maisemasta.
Albert Edelfelt maalasi Näköalan Kaukolanharjulta juuri täältä. Hänen muistokivensä on näkötornin vieressä.
Kiitämme retkipäivän suunnittelusta ja luotsauksesta asiantuntijaopastamme Marketta Havolaa, joka on perehtynyt Saaren kansanpuiston vaiheisiin opinnäytetyössään ja joka paikallisena asukkaana neuvoi meidät Tammelan teille ja poluille!
Sakari Pälsin seura 