Sakari Pälsin seura osallistuu kulttuuriperinnön suojelutyöhön kunnostamalla muinaisjäännöksen opastaulun Lopella. Uudistettu opastaulu asetettiin paikoilleen syyskuun 13. päivänä 2013. Tilaisuudesta kirjoitettiin Lopen Lehdessä ja Aamupostissa.
Sajaniemen kylässä, Sakari Pälsin lapsuuden kotipihassa sijaitsee kuppikivi, joka ulkonäöltään on tyypillinen rautakautinen muinaisjäännös. Luonnonkiven pintaan on tehty 14 pyöreäpohjaista pientä ”kuppia”. Ne eivät ole tasaisessa rivissä eivätkä näytä muodostavan muutakaan geometristä kuviota.
Kuppikivet ovat muistoja maanviljelysmaiseman asukkaista noin tuhat vuotta sitten. Sajaniemen kiven vieressä on metallikyltti, jossa sanotaan: Muinaisjäännös. Lain suojaama.
Museoviraston pystyttämän muinaisjäännöskyltin lisäksi Sajaniemen kiven luona on myös toinen kyltti. Siinä kerrotaan, että hämäläiskylän asukkaat ovat muinoin käyttäneet kiveä uhratakseen uutisviljaa kaiken hyvän haltioille. Tämä kyltti oli vuosien varrella ruostunut lukukelvottomaksi. Kesän 2013 kunnostustöiden jälkeen teksti on jälleen siisti ja helppo lukea.
Kyltin kunnostuksesta huolehti yhdistyksemme jäsen Elis Väänänen, ja varapuheenjohtajamme Ahti Gåpå maalasi molempien opastaulujen yhteisen tukijalan ruostesuojamaalilla. Uudistettu kyltti on merialumiinia ja teksti on toteutettu digitekniikalla. Sen kestävyydeksi ulkoilmassa luvataan useita kymmeniä vuosia.
Kuppikivi on Pälsin tilan rajalla, portinpielessä. Mahdollisesti kivi on uhrikivitehtävänsä lisäksi ollut myös rajamerkki. Siihen on nimittäin ikivanhojen kuppien lisäksi kaiverrettu myös numero 115, joka mitä ilmeisimmin on paljon nuorempi merkintä kuin rautakaudelle tyypilliset kupit.
Sakari Pälsi kirjoitti sukunsa kotipihan kuppikivestä artikkelin Kotiseutu-lehteen vuonna 1949 (sivut 150-152: ”Erään uhrikiven löytö”). Varmat tiedot viljan, ternimaidon tai rahojen uhraamisesta tällaisten kivien kuppeihin ovat säilyneet meille vain parin vuosisadan takaa, ja tietoja on vielä 1900-luvultakin. Silloin on esimerkiksi uskottu, että kuppeihin kertyvä sadevesi helpottaa silmäsairauksia.
Koska kuppien uhrauskäytöstä ei ole arkeologisia, varmasti toteen näytettäviä todisteita esihistorialliselta ajalta, ovat arkeologit nykyisin luopuneet uhrikivi-sanasta. Muinaisjäännöstyypin nykyaikainen nimi on kuppikivi, ja tällaisia kiviä tunnetaan Suomesta noin neljäsataa. Joskus kuppeja on vain pari kolme, toisinaan useita kymmeniäkin. Kuppeja on tehty myös kallioihin.
Kuppikivet ovat yleisiä myös muualla, esimerkiksi Virossa. On tavallista, että ne sijaitsevat vanhan peltomaiseman tuntumassa niin kuin Sajaniemessäkin.
Arkeologiksi kouluttautunut Sakari Pälsi ”löysi” kuppikiven uudelleen samasta paikasta, missä se vuosisatoja aiemmin oli ollut paikallisille ihmisille tärkeä. Sakari Pälsin seura toivoo, että nyt hyväkuntoinen opastaulu innostaa vierailijoita huomaamaan Sajaniemen kauniista kulttuurimaisemasta piirteitä, jotka ovat olleet ihmisille merkityksellisiä jo vuosisatojen ajan.
Sakari Pälsin seura 