Kamerat olivat Sakari Pälsin elinikäisiä ystäviä ja matkakumppaneita. Valokuvauskoneella saa talteen sitä, mikä Pälsiä eniten kiinnosti: hetkiä, elävää elämää, kosketuksen erilaisiin ihmisiin.
Valokuvaaja Jussi Aalto kuvaili lokakuussa 2013 Helsingissä pitämässään esitelmässä, miten Sakari Pälsin näppäilytekniikkainnostus kytkeytyi valokuvauksen ideaalien ja kameratekniikan muuttumiseen. Bauhaus-koulun myötä oli 1920-luvulla yleistynyt se ulkoilmakuvauksen mullistava ajatus, että horisontin ei tarvitse näkyä kuvassa. Hyvässä valokuvassa on toimintaa – tilanne tai tapahtuma – sen sijaan, että ihmiset olisi aseteltu kuvattaviksi taustanaan siisti maisema odotuksenmukaisine syvyysvaikutelmineen. Vauhdikas kuvaaminen edellyttää nopeita ja kevyitä työvälineitä, ja juuri 1920-luvulla alkoi olla saatavilla kameroita, jotka sopivat käsivaraiseen kuvaamiseen ja kulkivat helposti kuvaajan mukana tilanteesta toiseen.
Sakari Pälsin elämänuran kannalta näppäilykuvauksen idea tuli sopivasti. Hän oli 1920-30-lukujen vaihteessa jo kokenut kuvaaja ja myös kouliintunut maailmanmatkaaja, jolle inhimillisen elämän sen enempää kolkot kuin kultaisetkaan puolet eivät olleet vieraita. Pälsi innostui ja uskoi, että näppäilyssä on hyvn valokuvauksen tulevaisuus. Hänen valokuvausoppaansa Näppäilkää hyviä kuvia ilmestyi vuonna 1930. Eikä kirjoittaja tyytynyt mainospuheisiin vaan opaskirjaan sisältyvät kaikki tarpeelliset käytännön ohjeet näppäilytekniikan toteuttamiseksi aina siellä, missä kiinnostavia kuvauskohteita liikkuu.
Näppäilytekniikka ei jäänyt valokuvauksen historiassa siipiään kokeilevaksi päiväperhoksi. Sakari Pälsi uskoi, että näppäily on ”ajanvietettä, huvitusta, virkistäytymistä, vapautumista”. Vaikka hän ei itse enää 1930-luvun jälkeen, virkatyöhön sidottuna ja sotavuosien koulimana miehenä edes ollut kovin innokas näppäilijä, samoja kuvauksen periaatteita sovelsivat monet muut, kuten Jussi Aalto runsaasti kuvitetulla luennollaan havainnollisesti esitteli.
Onko kännykkäkamerakuvaus näppäilemistä? Sakari Pälsi ohjeistaa: ”Nopeus on kaikkein tärkein” ja varoittaa: ”Älä mestaroi aihettasi”. Mutta hän myös muistuttaa, että ”Näppäilijän on heti alussa saatava kamerastaan yliote”. Vaikka valokuvan rajaukseen ei sanella sääntöjä ja sattumanvaraisestikin valikoituneesta aiheesta voi syntyä mestariotos, on hyvässä valokuvassa aina ajatus, jonka kuvaaja on ratkaisevalla hetkellä tavoittanut ja jonka hän tahtoi kuvallaan kertoa. Näppäilty kuva on kuvaksi tarkoitettu, se on pieni taideteos. Välineeksi sopii toki kännykkäkamerakin. Mutta kameraan sieltä täältä napsimamme arkikuvat ovat monesti vain muistiinpanoja matkan varrelta vailla kuvan omaa kieltä. Sakari Pälsi, tutkija ja taiteilija, tuskin olisi kovin tyytyväinen.
Museoviraston kuva-arkistossa on tuhansia Sakari Pälsin ottamia kuvia arkeologisilta kaivauksilta, ulkomaanmatkoilta ja Helsingin kaduilta. Sakari Pälsin seura tekee työtä sen hyväksi, että tämä mitä monipuolisin kuva-aineisto – näppäilyistä arkeologiseen dokumentaatioon – saa ansaitsemansa huomion.
Sakari Pälsin seura 