Keskustelutilaisuus
”Viisas nauru ja kerrontatekniikat Sakari Pälsin poikajutelmissa”
Kirjailija, teatteriohjaaja Juha Hurme kertoo, miksi Sakari Pälsin 80 vuotta sitten kirjoittamien kujeilutarinoiden syvä sanoma on ajankohtainen juuri meidän ajassamme. Kuulemme myös otteita Pälsin parhaimmistosta teatterimiehen itse lukemana.
Milloin: perjantaina 6. helmikuuta 2015 kello 17.00-18.30
Missä: Helsingin yliopiston päärakennus, uusi puoli (Fabianinkatu 33), 3. kerros, luentosali 8
Kenelle: kaikille lasten oikeuksista ja hyvästä kirjallisuudesta kiinnostuneille
Mitä maksaa: vapaa pääsy
Juha Hurme nostaa Pälsin jutelmat suureen arvoon tuoreessa kirjallisuusromaanissaan Nyljetyt ajatukset (Teos 2014): ”Nämä Pälsin kirjat, joissa minä ja Fallesmannin Arvo ja monet muut mieliinjäävät hahmot seikkailevat, ovat Volter Kilven Saaristolaissarjan, Samuli Paulaharjun Tunturien yöpuolen ja Elmer Diktoniuksen Janne Kubikin rinnalla ei vain 1930-luvun hurjinta antia, vaan noiden muiden luettelemieni kanssa edistyksellisintä kirjallisuutta, mitä Suomessa on tähän mennessä saatu aikaan.” (s. 223‒224)
Poikajutelmat olivat 1930-luvulta 1960-luvulle suosittua lastenkirjallisuutta Suomessa. Kirjoissa 7‒12 -vuotiaat maalaispojat puuhailevat omia töitään, tarkkailevat maailmaa ja tekevät kolttosia. Jutelmien kansatieteellinen tarkkuus, lapsen mielen syvällinen ymmärtäminen ja anarkistinen huumori ovat vastustamaton yhdistelmä.
Päähenkilöitä on kaksi: ”minä” eli kirjailijan omakuva pikku Saku ‒ leikinjohtaja, aloitteentekijä, ja peruslaadultaan kyyninen fantasisti ‒ sekä fallesmannin poika Arvo, itsepäinen intoilija, mutta aina reaalipohjalla. (Luonnehdinnat Timo Tiusasen artikkelista ”Elämänkierto maalaismaisemassa ‒ Pälsinmaan kartoitusta”. Kanava 9/1982.)
Pälsi itse perusteli sanomaansa ensimmäisten poikajuttujen ilmestyessä: ”Suurimpia vääryyksiä, mitä maailmassa kärsitään, ovat ne, joita toimintahaluiset pikkupojat saavat kärsiä. Kirja puolustaa pikkupoikien oikeuksia ja vapauksia.” (Otavan joulu 1931, s 2)
Puoli vuosisataa myöhemmin Aaro Hellaakoski hehkutti: ”Vakaumukseni on, että viiden vuosikymmenen päästä palvellaan pylvään nenässä Pälsin poikakirjoja. Ne ovat sentään hänen omintakeisin taiteilijalöytönsä, jossa hän on huumaantuneena heittäytynyt leveimmille siivilleen ja antanut huumorinsa huhkia jokseenkin ilman estoja. Hän antaa pienen päähenkilönsä tajunnan tuontuosta polvehtia vapaana sellaisista opitun loogisuuden kaavoista, joihin sovinnainen kirjallisen esitystavan harjoittelu on ilmaisumme vienyt!” (Kuuntelua. Esseitä teoksista ja tekijöistä 1983, s 115‒127)
Maailma muuttuu ja ajan myötä asenteet. Näyttää yllättäen siltä, että emme kulje suvaitsevampaan päin vaan konservatiivisemmiksi. Nykyisin joku voi jopa kokea Pälsin jutelmat liian rajuksi kirjallisuudeksi, ainakin niiden alkuperäiselle kohderyhmälle eli lapsille.
Niinkö? Tervetuloa seuraamaan keskustelua, osallistumaan ja muuttamaan maailmaa!
Lukemista:
-
Ja sitten äitini antoi minulle tukkapöllyä, 1931
Fallesmannin Arvo ja minä, 1932
Minä olin pikkuinen vielä, 1944
Kuninkaallinen ateria ja muita hauskoja jutelmia, 1951
Minä sain kukon kiinni. Valikoima jutelmia kokoelmasta ”Minä olin pikkuinen vielä”, 1951
Jukopliut! sanoi Fallesmannin Arvo. Uusia lapsekkaita jutelmia, 1952
Kiltti poika se Fallesmannin Arvo. Lapsekkaita jutelmia, 1953
”Jetsulleen” sanoi Fallesmannin Arvo. Valikoima poikajuttuja, 1956
Selvä peli, sanoi Fallesmannin Arvo, 1957
Mina olin veel väikene, 1961
Tasakäpälää vaan, sanoi Fallesmannin Arvo, 1962
Rahat taikka henki, sanoi Fallesmannin Arvo, kun maantierosvo oli ja keppihevosella ratsasti, 1964
Minä ja Fallesmannin Arvo, 1984
Sakari Pälsin seura 