”En minä pääse tänne itään enää kolmatta kertaa…”

Näin kirjoitti Sakari Pälsi Vladivostokista vaimolleen Ainolle 3. toukokuuta 1917.

Tapahtui Sakari Pälsin elämässä sata vuotta sitten

Suuri Siperian-matka oli alkanut huhtikuussa Pietarista, mistä kahden viikon junamatka oli tuonut Pälsin Tyynenmeren rantaan. Sieltä matka jatkuisi koilliseen, Vanhan mantereen äärimmäiseen kolkkaan, missä alkuperäiskansojen asuinsijoilla olisi tutkimusmatkailijan määränpää.

Tutkijan mieli vain ei tavoita määränpäätään koskaan – aina on uusia seutuja nähtävänä ja entisen suunnitelman täyttyessä tusinan verran uusia tulollaan. Pälsi oli tehnyt matkasuunnitelmaansa alkuvuonna 1917, mutta heti Vladivostokiin päästyään kirjoitti muuttavansa sitä. Silloin ei vielä ollut tiedossa, että matka venähtäisi puolen vuoden retkestä kolmivuotiseksi…

Sakari ehdotti, että Aino opiskelisi nyt kiireesti englantia ja tulisi käymään Siperiassa, sillä ajat olivat muuttumassa ja aavistus kävi, että pitkien seikkailuiden portit Suomesta itään pian sulkeutuisivat. Mutta Aino oli kotona pienten tytärten Liisan (s. 1908) ja Vapun (s. 1910) kanssa, poliittinen tilanne Suomessa kuohahteli eikä matkarahojakaan missään.

Viimeinen tsaarinajan kevät kääntyi kesäksi maailmansodan uhkapilvien alla ja radikalismi yltyi Euroopan kaupungeissa. Sääsket sikisivät Siperian soista ja sinne Sakari Pälsi oli menossa etsimään aitoa ja alkuperäistä, kivikaudesta tähän päivään neuvokkaasti selviytynyttä ihmisluontoa.

Matkatoveriksi Pälsi palkkasi Vladivostokista suomalaisen Abel Majasen, jonka nokkeluudesta tulisi olemaan ”enemmän hyötyä kuin parista helsinkiläisestä tieteilijänalusta”.  Samalla hän kuitenkin purki päiväkirjaansa huolta: ”Ei saa jutella kenenkään tieteellisen miehen kanssa. Se on matkalla pahinta.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nahkavene Beringinsalmessa. Kuva: Sakari Pälsi 1917

Matkapäiväkirjat – Sakari Pälsin aarrearkku

Sakari Pälsin seura ry:n vuosikokousesitelmässä 1.4.2017 FT Jukka Relas kertoi, että Pälsin matkapäiväkirjojen lukeminen on seikkailu sinänsä. Muistiinpanojen päiväykset ovat toisinaan ristiriitaisia ja joskus Pälsi on aloittanut saman vihon täyttämisen sekä alusta että lopusta. Silti aidot muistiinpanot ovat Relaksen mielestä vielä antoisampaa luettavaa kuin Pälsin teos ”Pohjankävijän päiväkirjasta” (1919), johon painetuista matkakuvauksista on rosoisuutta jo siloiteltu ja kirjoittaja etäännyttänyt itseään kaukokirjeenvaihtajan rooliin. Kirjahan onkin koostettu jutuista, joita Pälsi lähetti sanomalehti Uuteen Suomeen.

Sakarin ja Ainon kirjeenvaihto on historian helminauha, jota Relas on hyödyntänyt Sakari Pälsin seuran ja Into Kustannuksen tuoreessa kirjassa ”Sakari Pälsi – Elämä ja työt”. Sekä päiväkirjoja että kirjeitä on tallessa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa.

Uusille matkoille

Sakari Pälsin seura jatkaa nimihenkilömme kengänjälkien seuraamista paikkoihin, joissa hän kierteli sata vuotta sitten. Seuraavaksi käydään Mongoliassa:

Maanantaina 24.4.2017 klo 18.00 – 19.30:
”Suomalaiset tiedemiehet Mongolian aroilla. Sakari Pälsi 1909 ja Oula Seitsonen sata vuotta myöhemmin”. Tieteiden talo, Sali 312 (Kirkkokatu 6, Kruununhaka, Helsinki). Esitelmän pitää arkeologi ja maantieteilijä Oula Seitsonen.
Vapaa pääsy. Tervetuloa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s