Sakari Pälsin elämäntyössä on paljon ajankohtaista. Pälsi oli kiinnostunut ihmisistä – erilaisista luonteista, taidoista ja tavoista selviytyä monimutkaisessa maailmassa. Hän kirjoittaa löytävänsä parhaan ajattelemisen rauhan keskeltä elämää, vaikkapa katukahvilasta. Hyväksyvää uteliaisuutta tarvitaan myös 2010-luvun kiireisessä Suomessa. Mielenkiinto erilaisuutta kohtaan on ulkomaanmatkan paras eväspaketti, joka ei ehdy eikä pilaannu.
Pälsi oli lasten puolestapuhuja. Hänen poikajuttunsa hehkuvat lapsen intoa kokeilla ja tutkia. Pälsi kohottaa moittivan sormensa aikuisille, jotka rajoittavat pienen pojan toimintahalua. Elämän alkutaipaleella jokainen tarvitsee omaa aikaa, vapauden hämmästellä ja toteuttaa luovuttaan.
Tutkimusmatkansa Pälsi suuntasi monille sellaisille alueille, joiden tulevaisuus puhuttaa nykyisin. Hän kävi Siperian alkuperäiskansojen parissa, Balkanilla, Karjalassa, Petsamossa ja Suursaarella. Pälsi tunsi työtapoja ja yhteisökulttureita, joiden hän ymmärsi pian katoavan. Hän dokumentoi kansanomaisia käsitöitä, vapaa-ajanviettoa maalaiskylässä ja tukkilaiselämää. Tallenteiden ansiosta me pääsemme nyt tutustumaan historiaan kuvin ja sanoin. Viesti tulevaisuuteen on, ettei se, mitä nyt pidämme itsestään selvyytenä, ole ikuista vaan ansaitsee arvostuksensa tässä ja nyt.
Kuinka Sakari Pälsi suhtautuisi hedelmäpelien pelaajiin marketin aulassa? Mitä hän tuumisi metrossa matkalla kotiinsa Herttoniemeen?
Sakari Pälsin seura 