Kirjoittaja: sakaripalsi

KEVÄTRETKI TAMMELAAN LAUANTAINA 4.5.2013

Kevätretken ohjelma:

Kokoontuminen Porintien varressa huoltoasema Loukun TB:llä klo 10. Halukkaat voivat virkistäytyä kahvilla yms. (Pyydettäessä lähetämme myös ajo-ohjeet suoraan ensimmäiseen retkikohteeseemme Hykkilään, missä tapaamme klo 11.)

Lähtö Hykkilään klo 10.15 Loukun TB:ltä.

Perillä Sakari Pälsin ns. piilopiritillä meidät vastaanottaa Kelhunlammen talon vanhaisäntä Teuvo Raivio. Kuulemme tietoa ja tarinaa Pälsin ajoista sekä monenlaista muuta. Puolenpäivän jälkeen käymme yhteisellä, omakustanteisella lounaalla. Lounaspaikka sovitaan myöhemmin.

Lounaan jälkeen poikkeamme Tammelassa sijaitsevalla Lounais-Hämeen Pirtillä, joka oli Sakari Pälsillekin tuttu paikka: hän kävi siellä saunomassa. Tästä ja muusta mielenkiintoisesta kertoo Marketta Havola, joka tuntee alueen erinomaisesti. (Pirtti on suosittu lounaspaikkakin, mutta retkipäivänämme se sattuu olemaan varattu muuhun, joten me ruokailemme toisaalla.)

Iltapäivän kulttuurikohde on Tammelan Kaukolanharju, missä on komeat maisemat ja myös näkötorni. Tämä on se Kaukolanharju, jonka Albert Edelfelt on ikustanut maalauksessaan. Alue on osa Mustialan – Portaan – Kaukolanharjun valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta sekä osa Saaren kartanon ja kansanpuiston valtakunnallisesti merkittävää rakennettua ympäristöä. Jos sää on herttainen, tämä retkiosuus kestänee noin tunnin.

Paluu Kaukolanharjulta Porintielle noin klo 15. Kellonaikaa emme halua määrätä etukäteen tarkasti, jotta päivään jää miellyttävästi aikaa pääasialle eli Sakari Pälsin rakkaille maisemille.
Lauantai-illaksi ehditään joka tapauksessa mukavasti kotiin iltaa viettämään, vaikka saunomaan.

Käytännön järjestelyt:

Retki tehdään henkilöautoilla. Ajomatkaa Loukun TB:ltä retkikohteisiin ja takaisin Loukkuun kertyy noin 80 kilometriä.

Ilmoittautuminen retkelle viimeistään maanantai-iltana 29.4. seuran sihteeri Mervi Suhoselle sähköpostitse tai puhelimitse (misuhone@gmail.com, p. 040 581 9680). Pyrimme järjestämään autokyytiä tarvitseville paikan sopivassa kulkuneuvossa Lopelta tai pääkaupunkiseudulta retkikohteisiin ja takaisin. Ne, joilla puolestaan on autoissa vapaita paikkoja, voivat mielellään tarjota niitä halukkaille joko sihteerin välityksellä tai suoraan.

Mainokset

Tervetuloa elokuvailtaan 6.2.2013 klo 18

Keskiviikkona 6.2.2013 klo 18.00 esitämme dokumenttielokuvan ”Jukopliut! Sakari Pälsin monta elämää” (ohjaus Mirja Metsola, leikkaus Vesa Lehko, tuotanto YLE TV 1 Dokumenttiohjelmat 1995. DVD 60′ esitys) sekä joitakin aiheeseen liittyviä lyhytelokuvia. Filmi-ilta on Elävän kuvan museossa Helsingin Kalasatamassa, osoitteessa Vanha talvitie 9. Tervetuloa!

Sakari Pälsi (1882 – 1965) oli monipuolinen ja monilahjainen tutkija, kamerankäyttäjä ja kirjailija. Hänen talonpoikaiset juurensa  olivat Lopen Sajaniemessä. Lapsuutensa ja parhaan ystävänsä Fallesmannin Arvon hän ikuisti ”lapsekkaiksi jutelmiksi” kutsumiinsa kirjoihin, joissa huumori, terävä kansatieteellinen havainnointi ja tajunnanvirta yhtyvät nautittavalla tavalla; Pälsi kuuluu kansalliskirjailijoidemme joukkoon siinä missä Aleksis Kivi tai Volter Kilpi.

Varsinaisen elämäntyönsä Pälsi teki muualla. Hän opiskeli arkeologiksi, jossa tehtävässä eteni Suomen kansallismuseon osastonjohtajaksi. Hän teki laajoja tutkimusmatkoja Mongoliaan ja Pohjois-Siperiaan, ja myöhemmin kirjoitti kepeämpiä matkakirjoja mm. Balkanilta ja Petsamosta. Elokuvaajana Pälsi jäi historiaan ensimmäisen suomalaisen etnografisen filmin tekijänä: ”Arktisia matkakuvia” syntyi vuonna 1917 tutkijan jäätyä mottiin Tsuktsien niemimaalle ja Kamtsatkalle Venäjän vallankumouksen takia. Ahkera  ja taitava valokuvaaja teki myös valokuvausoppaan (Näppäile hyviä kuvia) ja vaikutti 30-luvulla Kansatieteellisen filmin piirissä luoden loistavia lyhytelokuvia, mm, Tammelan sianteurastus, Puukolla ja Kirveellä, Kutunjuustoa. Myöhempinä vuosinaan hän kirjoitti poikakirjojen ohella myös tietokirjoja: Sauna, Puukko.

YLE TV1:n Dokumenttitoimituksen tuottama, Mirja Metsolan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva Jukopliut – Sakari Pälsin monta elämää (1995, 50’) seuraa Pälsin monisyistä elämää, jossa tapahtumien virrassa yksi ei koskaan muutu: etelähämäläinen viikari, jollainen Pälsi oli sisimmässään, vaikka roolit muuttuivat –  tiukasta tutkijasta loistavaksi kuvaajaksi, museon käytäviltä boheemien joukkoon Stockan vintin ravintolamaailmoihin. Elokuvassa saavat sijansa Pälsin merkittävät tutkimusmatkat mutta ennen kaikkea se on muotokuva humoristista ja kirjailijasta.

Sakari Pälsin seura teki ruskaretken Pälsin lapsuuden maisemiin

13.9.2012 pidetyn kokouksen päätteeksi seura teki yleisen ruskaretken Pälsin lapsuudenmaisemiin. Monille tämä oli ensimmäinen kerta vierailla mm. Pälsinmäellä. Nähdä ne huikeat järvi- ja harjumaisemat, sekä Pälsin aikana jo seisseet vanhat rakennukset. Retkeläiset kulkivat nähtävyyksille autoletkana, sillä ennakkoilmoitusta ei retkelle ollut, jotenka jonkin yhteisen kyydin hommaaminen oli vaikeata, tietämättä montako siihen osallistuu. Pakkasimme kuuteen henkilöautoon mukaan tulijat.

Seuran varapuheenjohtaja Ahti Gåpå kertoi Sakari Pälsin aikaisista rakennuksista ja elämänmenosta tällä suurtilalla. Lisäksi oppaina olivat hallituksen jäsenet Antti Koskimäki ja Jukka Relas. He kertoivat lisäksi keskeisesti Syrjän liittymisestä Pälseihin, jossa mm. Aino Kallas ja muut kuulut asujat olivat tuttuja Pälsinmäellä, jonka kautta he kulkivat Sajaniemen Vuoren nokkaan, josta oli venekuljetus Syrjään.

Retki jatkui Pälsinmäeltä Vanhankoskentietä Sakari Pälsin syntymäkotirakennuksen Metsäpellon katsomisen jälkeen Ihantolaan ja erityisesti Sakarin veljen Kalle Pälsin Askolan tilan ympäristön maisemiin tutustuen. Seuraava kohde oli Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen Leppälahti ja siellä erityisesti Koidulan kivi. Antti Koskimäki kertoi siellä kiveen liittyviä asioita. Polku Koidulan kivelle vain oli niin huonossa kunnossa, ettei puolet mukana olleista, 17 retkeläisestä, päässeet ollenkaan tutustumaan tähän nähtävyyteen.

Retkeläisillä kävi hyvä tuuri, että Vanhankosken vanhan myllyn isäntäparista Helena Törhönen oli paikalla. Hän esitteli heidän kunnostamansa myllyn retkeläisille ja kertoi laajemminkin muidenkin kosken myllyjen historiasta. Ahti Gåpå muisteli, itse myllyreissuilla käyneenä, mm. mylläri Peltolaa leikkiä vuolaasti laskevana myllärinä ja kaiken maailman jekkuja myllymiehille tehneenä myllyn hoitajana. Tosikoille Peltolan jekut olivat joskus lähes ylipääsemättömiä. Samoin muisteluun tuli Vanhankosken sähkölaitoksen monttöörinä toiminut Heikki Ahola, eli köllinimeltään Nariseva Heikki. Hän ei koskaan pistänyt linjasta virtaa poikki tehdessään sähkötöitä Pälsin sahalla, jossa olin seurannut hänen työskentelyään.   – Ahti Gåpå

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Antrean verkko

Sakari Pälsi kaivoi Antrean verkon löytöpaikalla vuonna 1914. Kuvassa verkon hyvin säilyneitä solmuja. Lähde: SMYA XXVIII / Wikimedia Commons

Suomen alueen vanhin esihistoriallinen esine on löydetty Karjankannakselta, Antrean Korpilahden kylästä 1913-1914. Osa verkkoon liittyvistä esineistä löytyi talonpoika Antti Virolaisen kaivaessa ojaa suoniitylle vuonna 1913. Seuraavana vuonna hän näytti löytämiään esineitä paikalle tulleelle rautakauden tutkijalle, Theodor Schvindtille, joka varmisti esineet esihistoriallisiksi.

Pian Antreaan saapui kivikauden asiantuntija Sakari Pälsi, joka suoritti löytöpaikalla kaivaukset. Talteen saatiin vielä yli sata esinettä, joukossa mm. kivikirveitä ja poikkeuksellisen hyvin säilynyttä orgaanista ainesta: kvartsilla teritetty luukärki, sekä lukuisia luu- ja sarviesineitä. Kaivausten merkittävin löytö oli kuitenkin osa punotustaa kalaverkosta, sekä siihen liittyneitä verkonpainoja ja kaarnakohoja. Yhtä vanhaa verkkoa ei koskaan aiemmin oltu löydetty.

Antrean verkko on punottu kaksisäikeisestä tuhkapajun (Salix cinerea) niinestä ja solmittu ns. ryssänsolmuilla.  Verkon 18 kohoa on veistetty männyn kaarnasta ja verkon painoina on toiminut 31 nyrkinkokoista kiveä. Kohojen ja painojen löytökohtien perusteella on päätelty, että verkko on alun perin ollut n. 27 metriä pitkä ja vähintään 1,3 metriä leveä. Silmäkooltaan verkko on noin 6 cm. Koska silmäkoko vaikuttaa pyydettävän saaliin kokoon, ei Antrean verkko ole sopinut pienten kalojen pyytämiseen. Sen sijaan se on soveltunut suurempien kalojen, kuten siian tai lahnan pyytämiseen. Verkko on sopinut myös hylkeenmetsästyksessä käytetyksi sulkuverkoksi.

Antrean löytö piti pitkään maailman vanhimman verkon titteliä ja on edelleenkin yksi maailman vanhimmista. Radiohiiliajoituksen mukaan verkko ajoittuu noin vuoteen 8500 eKr. Tuohon aikaan elettiin mesoliittista kivikautta, jolloin nykyisen Suomenlahden paikalla lainehti Ancylusjärvi. Sakari Pälsin mukaan verkon löytökorkeus on 16,75 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella, mikä tarkoittaa, että esineet ovat painuneet yli kymmenen metriä silloisen vedenpinnan alapuolelle ja uponneet pohjasaveen, mahdollisesti kivikautisen kalastajan ruuhen kaatuessa.

Antrean verkkolöytö on esillä Suomen kansallismuseossa, jossa Sakari Pälsi itsekin aikoinaan työskenteli esihistoriallisen osaston johtajana.

Ulla Moilanen

Vuodelta 2002 oleva verkkolaulu kertoo Antrean verkon tarinan sovitettuna osaksi eBRC-konferenssin aloitusohjelmamaa:

Käytetyt lähteet:

Grahame Clark, Grahame (1975). The Earlier Stone Age Settlement of Scandinavia. Great Britain.

Kujala, Viljo. (1948). Antrean Korpilahden kivikautisen verkon kuituaines. Suomen Museo 1947-48: 24-27

Mökkönen, Teemu, Nordqvist, Kerro, Bel’skij, Stanislav (2007). The Rupunkangas 1A Site in the Archipelago of Ancient LakeLadoga: A Housepit with Several Rebuilding Phases. Fennoscandia archaeologica XXIV: 3-28

Pälsi, Sakari (1920). Ein steinzeitliche Moorfund bei Korpilahti Ksp. Antrea. SMYA XXVIII: 3-19.

Sauramo, M. (1951). Antrean verkkolöydön uusittu paleontologinen ajoitus. Suomen Museo 1951: 96-97.

Sirelius, U. T. (1919). Suomen kansanomaista kulttuuria I. Helsinki

Ylimaunu, Juha. (2000). Itämeren hylkeenpyyntikulttuurit ja ihminen-hylje –suhde. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 773.

Sakari Pälsin seura on perustettu!

Sakari Pälsin seuran perustamiskokous järjestettiin Pälsin syntymäkunnassa Kanta-Hämeen Lopella, Pälsin syntymän 130-vuotispäivänä 9.7.2012. Seuran tarkoituksena on vaalia Sakari Pälsin työtä arkeologina, kirjailijana, kansatieteilijänä, tutkimusmatkailijana, valokuvaajana ja dokumenttielokuvaajana. Seura järjestää kokouksia, seminaareja, juhlia ja esitelmätilaisuuksia. Toiminnan piiriin kuuluu kaikki Sakari Pälsin elämään liittyvä tutkimus- ja yleisötyö.

Näille sivuille rakentuu syksyn aikana tietopaketti Sakari Pälsistä. Sivuilta voi myös seurata yhdistyksen toimintaa ja saada lisätietoa tulevista tapahtumista.