Retket

Valokuvia Tammelan-retkeltä 4.5.2013

SAKARI PÄLSIN PIILOPIRTTI HYKKILÄN KYLÄSSÄ

Piilopirtti oli retkemme ensimmäinen kohde. Tähän retkisikermään on valittu muutamia muitakin seuran hallituksen jäsen Arja Ahlqvistin ottamia retkikuvia.

Pälsin piilopirtti ei ole matkailukohde, mutta saimme sinne kutsun maanomistajilta. Emäntä on tuntenut Sakari Pälsin henkilökohtaisesti hänen oleskellessaan Tammelassa kirjoittamassa ja lepäämässä.

Topakka pirtti rakennettiin vuonna 1949 hirsistä, joiden ainekset maanomistaja lahjoitti. Kirvesmies oli Pälsille entuudestaan tuttu Kalle Lähteenmäki, joka työskenteli Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen käynnistämällä työmaalla rakentamassa Lounais-Hämeen Pirttiä ja sen saunaa. Pälsille Hykkilään pystytetty rakennus ei uutena ollut ”pirtti” vaan se tunnettiin nimellä ”Pälsin mökki”.

Rakentamiseen liittyi sopimus, ettei Pälsi maksanut maasta hintaa eikä vuokraa, mutta sai elinikäisen luvan käyttää pirttiä oleskeluunsa. Koska rakennus ei siis ollut Pälsin oma, se jäi hänen jälkeensä maanomistajien käyttöön. He ovat halunneet säilyttää sen alkuperäisen kaltaisessa asussaan.

PIILOPIRTIN PIHA JA SISÄTILAT

Piilopirtti on kauniissa lammenrantamaisemassa.

Piilopirtti on kauniissa lammenrantamaisemassa.

Sakari Pälsin piilopirtti ei ole sattumalta juuri Tammelassa – Pälsille toki muutoinkin tärkeässä ja rakkaassa pitäjässä. Pirtin rakentamisehdotuksen takana oli hänen ystävänsä ja työtoverinsa, Forssan lehden perustaja ja Forssan kirjapainon pitkäaikainen johtaja prof. Esko Aaltonen. Yhteistyö Sakari Pälsin kanssa jatkui hedelmällisesti, kun Aaltonen ja Pälsi ajoittain oleskelivat samalla paikkakunnalla.

Mutta Sakari Pälsi ei käyttänyt Piilopirttiään kakkosasuntona: hän oleskeli siellä muutamia viikkoja kerrallaan, yleensä lämpimänä vuodenaikana, omassa rauhassaan. Saunaa Piilopirttiin ei rakennettu vaan Pälsi sai käydä maanomistajien luona saunomassa, kun siellä oli löyly lämpimänä. Hän myös yöpyi päärakennuksessa silloin tällöin, varsinkin saapuessaan illansuussa, kun pirtti oli lämmittämätön ja kostea.

Pirtin uuni on edelleen lämmitettävissä ja kirves odottaa lähtöä halonhakkuuseen.

Piilopirtissä on yksi noin 10 neliömetrin laajuinen huone, yksi ovi ja yksi ikkuna. Kalusteina Pälsillä oli vuode, myöhemmin riippumatto, sekä pöytä ja pari penkkiä. Kirjoitustöitä oli mukavinta tehdä ikkunan ääressä, luonnonvalossa, lammelle avautuvassa näköalassa. Yksinkertainen ikkunalasi ei lämpöä juuri pidä, mutta ikkuna on lisäksi suljettavissa tukevalla luukulla.

Monot

Jalkineet, jotka ovat virstoja nähneet.

Vierailumme kunniaksi isäntäväki oli palauttanut pirttiin Sakari Pälsille kuuluneita esineitä kuten sukset, monot ja työkaluja. Nurkkakaapissa on astioita. Esineinä ne ovat tyypillistä ajankuvaa eivätkä uniikkeja, mutta autenttisessa ympäristössä nähtyinä ainutlaatuista katseltavaa. Näihin ”museoesineisiin” sai varovasti koskeakin, mutta riippumattoon emme sentään tohtineet kellahtaa.

Riippumatto. Pirtin sisäseinässä näkyy vielä jälkenä Pälsin aiemman vuoteen, puulaverin paikka.

Riippumatto. Pirtin sisäseinässä näkyy vielä jälkenä Pälsin aiemman vuoteen, puulaverin paikka. Pälsin kyllästyi petiinsä, kun hiiret olivat syöneet patjan.

TOINEN PIRTTI: SAKARI PÄLSILLE RAKAS SAUNA SAAREN KANSANPUISTOSSA

Toinen retkikohteemme on pirtti-niminen sekin: Lounais-Hämeen Pirtin sauna Saaren kansanpuistossa. Lounais-Hämeen Pirtti on monien tuntema matkailuyritys, ja sen saunarakennustakin vuokrataan yleisön käyttöön. Meitä kiinnosti saunan historia: täällä Sakari Pälsi on saunonut ja tehnyt päiväkirjamerkintöjä.

Sauna valmistui myöhäissyksyllä 1946, vajaa vuosi sen jälkeen, kun  Saaren kansanpuiston uuden matkailurakennuksen toteutukseen oli ryhdytty. Varoja sitä varten oli toki kerätty jo pitkään. Rakennustyöt aloitettiin juuri saunan veistämisellä, jolloin samalla saatiin päärakennuksen työmaata varten huoltotilat.

Lounais-Hämeen Pirtin saunapäiväkirjan ensimmäiset merkinnät teki Sakari Pälsi, joka yöpyi saunalla heti sen valmistuttua, marraskuun pitkinä pimeinä. Päiväkirja kertoo hänen vierailuistaan saunalla myös kolmena seuraavana vuonna – siis Hykkilän ”mökin” valmistumiseen saakka.

Olot veden äärellä olivat mukavat kuin myöhemmin omassa Piilopirtissä ikään, vaikka Lounais-Hämeen Pirtillä Pälsi oli vain vierailija niin kuin muutkin. Luontohavainnoista ei Pälsin kaltaisella tarkkasilmällä ollut pulaa ja hänen tyylinsä merkitä niitä muistiin oli pistämätön. Ikämiehenäkin Sakari Pälsi oli yhtä teräväaistinen ja -kynäinen kuin nuoruutensa kaukomatkoilla – ja kouliintuneempi!

Lounais-Hämeen Pirtin saunarakennus.

”Sataa ja koivu kuuntelee”, kirjoitti Sakari Pälsi Saaren kansanpuistossa. Näillä puilla tuntuukin olevan aistit…

HUIPENNUS: KAUKOLANHARJUN NÄKÖTORNI

Kaukolanharjun näkötorni on rakennettu vuonna 1926 eli se valmistui ennen Saaren kansanpuiston perustamista vuonna 1932. Kansanpuistot olivat paikkoja, joihin kaikki olivat tervetulleita virkistymään ilman kaupunkipuistoissa tuolloin vaadittua puku- ja käytöskoodia. Höyrylaivat toivat luonnon helmaan mm. työläisperheitä.

Tornia on toki kunnostettu useita kertoja, ja nykyisin siitä huolehtii Tammelan kunta. Näkymä huipulta on huikaiseva. Nykyisin maan pinnalta katsottaessa puusto peittää näköalan varsin tiheänä, mutta harjun lähes pystysuora rinne muistuttaa aiemmin avarampana avautuneesta maisemasta.

Albert Edelfelt maalasi Näköalan Kaukolanharjulta juuri täältä. Hänen muistokivensä on näkötornin vieressä.

Kiitämme retkipäivän suunnittelusta ja luotsauksesta asiantuntijaopastamme Marketta Havolaa, joka on perehtynyt Saaren kansanpuiston vaiheisiin opinnäytetyössään ja joka paikallisena asukkaana neuvoi meidät Tammelan teille ja poluille!

Näkötornista avautuva maisema on huikea. Harjun päältä maan tasalta katsoessa maiseman peittää nykyisin puusto, mutta harjun lähes pystysuora rinne muistuttaa luontaisista korkeuseroista ja nykyistä avarampana avautuneesta maisemasta.

Albert Edelfelt maalasi Näköalan Kaukolanharjulta juuri täällä.

Mykistävää.

Mainokset

KEVÄTRETKI TAMMELAAN LAUANTAINA 4.5.2013

Kevätretken ohjelma:

Kokoontuminen Porintien varressa huoltoasema Loukun TB:llä klo 10. Halukkaat voivat virkistäytyä kahvilla yms. (Pyydettäessä lähetämme myös ajo-ohjeet suoraan ensimmäiseen retkikohteeseemme Hykkilään, missä tapaamme klo 11.)

Lähtö Hykkilään klo 10.15 Loukun TB:ltä.

Perillä Sakari Pälsin ns. piilopiritillä meidät vastaanottaa Kelhunlammen talon vanhaisäntä Teuvo Raivio. Kuulemme tietoa ja tarinaa Pälsin ajoista sekä monenlaista muuta. Puolenpäivän jälkeen käymme yhteisellä, omakustanteisella lounaalla. Lounaspaikka sovitaan myöhemmin.

Lounaan jälkeen poikkeamme Tammelassa sijaitsevalla Lounais-Hämeen Pirtillä, joka oli Sakari Pälsillekin tuttu paikka: hän kävi siellä saunomassa. Tästä ja muusta mielenkiintoisesta kertoo Marketta Havola, joka tuntee alueen erinomaisesti. (Pirtti on suosittu lounaspaikkakin, mutta retkipäivänämme se sattuu olemaan varattu muuhun, joten me ruokailemme toisaalla.)

Iltapäivän kulttuurikohde on Tammelan Kaukolanharju, missä on komeat maisemat ja myös näkötorni. Tämä on se Kaukolanharju, jonka Albert Edelfelt on ikustanut maalauksessaan. Alue on osa Mustialan – Portaan – Kaukolanharjun valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta sekä osa Saaren kartanon ja kansanpuiston valtakunnallisesti merkittävää rakennettua ympäristöä. Jos sää on herttainen, tämä retkiosuus kestänee noin tunnin.

Paluu Kaukolanharjulta Porintielle noin klo 15. Kellonaikaa emme halua määrätä etukäteen tarkasti, jotta päivään jää miellyttävästi aikaa pääasialle eli Sakari Pälsin rakkaille maisemille.
Lauantai-illaksi ehditään joka tapauksessa mukavasti kotiin iltaa viettämään, vaikka saunomaan.

Käytännön järjestelyt:

Retki tehdään henkilöautoilla. Ajomatkaa Loukun TB:ltä retkikohteisiin ja takaisin Loukkuun kertyy noin 80 kilometriä.

Ilmoittautuminen retkelle viimeistään maanantai-iltana 29.4. seuran sihteeri Mervi Suhoselle sähköpostitse tai puhelimitse (misuhone@gmail.com, p. 040 581 9680). Pyrimme järjestämään autokyytiä tarvitseville paikan sopivassa kulkuneuvossa Lopelta tai pääkaupunkiseudulta retkikohteisiin ja takaisin. Ne, joilla puolestaan on autoissa vapaita paikkoja, voivat mielellään tarjota niitä halukkaille joko sihteerin välityksellä tai suoraan.

Sakari Pälsin seura teki ruskaretken Pälsin lapsuuden maisemiin

13.9.2012 pidetyn kokouksen päätteeksi seura teki yleisen ruskaretken Pälsin lapsuudenmaisemiin. Monille tämä oli ensimmäinen kerta vierailla mm. Pälsinmäellä. Nähdä ne huikeat järvi- ja harjumaisemat, sekä Pälsin aikana jo seisseet vanhat rakennukset. Retkeläiset kulkivat nähtävyyksille autoletkana, sillä ennakkoilmoitusta ei retkelle ollut, jotenka jonkin yhteisen kyydin hommaaminen oli vaikeata, tietämättä montako siihen osallistuu. Pakkasimme kuuteen henkilöautoon mukaan tulijat.

Seuran varapuheenjohtaja Ahti Gåpå kertoi Sakari Pälsin aikaisista rakennuksista ja elämänmenosta tällä suurtilalla. Lisäksi oppaina olivat hallituksen jäsenet Antti Koskimäki ja Jukka Relas. He kertoivat lisäksi keskeisesti Syrjän liittymisestä Pälseihin, jossa mm. Aino Kallas ja muut kuulut asujat olivat tuttuja Pälsinmäellä, jonka kautta he kulkivat Sajaniemen Vuoren nokkaan, josta oli venekuljetus Syrjään.

Retki jatkui Pälsinmäeltä Vanhankoskentietä Sakari Pälsin syntymäkotirakennuksen Metsäpellon katsomisen jälkeen Ihantolaan ja erityisesti Sakarin veljen Kalle Pälsin Askolan tilan ympäristön maisemiin tutustuen. Seuraava kohde oli Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen Leppälahti ja siellä erityisesti Koidulan kivi. Antti Koskimäki kertoi siellä kiveen liittyviä asioita. Polku Koidulan kivelle vain oli niin huonossa kunnossa, ettei puolet mukana olleista, 17 retkeläisestä, päässeet ollenkaan tutustumaan tähän nähtävyyteen.

Retkeläisillä kävi hyvä tuuri, että Vanhankosken vanhan myllyn isäntäparista Helena Törhönen oli paikalla. Hän esitteli heidän kunnostamansa myllyn retkeläisille ja kertoi laajemminkin muidenkin kosken myllyjen historiasta. Ahti Gåpå muisteli, itse myllyreissuilla käyneenä, mm. mylläri Peltolaa leikkiä vuolaasti laskevana myllärinä ja kaiken maailman jekkuja myllymiehille tehneenä myllyn hoitajana. Tosikoille Peltolan jekut olivat joskus lähes ylipääsemättömiä. Samoin muisteluun tuli Vanhankosken sähkölaitoksen monttöörinä toiminut Heikki Ahola, eli köllinimeltään Nariseva Heikki. Hän ei koskaan pistänyt linjasta virtaa poikki tehdessään sähkötöitä Pälsin sahalla, jossa olin seurannut hänen työskentelyään.   – Ahti Gåpå

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.